Tänään on ehtinyt jo tapahtua niin paljon, ja vielä paljon on edessä.
Annoin tänään numeroni lapussa laukkumiehelle käytävällä, pysäytin sen ja sanoin että ota toi, tee sillä mitä lystäät. vähän ajan päästä se tekstasi että upea ele, lämmitti sydäntä ja vaikutan hyvältä tyypiltä mutta hän on juuri löytänyt jonkun tytön johon se on ihan jalat maasta ihastunut, mutta että minä en saisi nolostua tai kääntää päätäni käytävällä. t. patrik. Vastasin että juu ymmärrän, vaikutit vaan niin kivalta tyypiltä, hmm. tän siitä kai saa kun on liian ujo puhumaan, kiitos kuitenkin että vastasit.
Tämän jälkeen näimme vielä kerran ja tein juuri sen mitä hän kielsi, häpesin olemustani liikaa joten käänsin pääni ja lähdin karkuun ja kävelin ajatuksetta ulos koulusta ja bussipysäkillä romahdin korvia särkevään itkuun. Itkin ja nauroin sekaisin koko matkan kotiin, jossa räjähdin vielä pahemmin Even vieressä.
Nyt ottaa vähän rinnan alta, mutta ei muuten. Raivostuttaa vaan kun Juuri Vähän Aikaa Sitten. Mitä jos olisin tehnyt tämän jo helmikuussa?
Hmm. Turha sitä on enää miettiä. Aina voin turvautua siihen että en ehkä kuitenkaan siitä tupakanpoltosta olisi päässyt yli.
Nyt lähden nuuksioon telttailemaan Alppilalaisten ja reikien kanssa. Vedän pään täyteen ja yritän olla ajattelematta sitä, kuinka minua niin paljon piristänyt Laukkumiehen kyttäys on nyt lopullisesti ohi. Nyt kuuntelen Mikan happy endingiä repeatilla, vedän kaiken angstin tästä irti. Nyt loppui Anniinan rakastumiset, en jaksaisi oikein enää. Hih.
I just gave my number to a guy who I've been stalking for this whole semester, and he just said that I'm too late, he already has a girlfriend. But If I had been faster... :') it kinda sucks. heh.
...Little bit of love little bit of love little bit of love little bit of love....
mood: 
numb
music: Mika - Happy Ending